Yö Helvetissä

  • 0

"Mennäänkö yöksi metsään?"
"No mikäjottei!"



No, sitten ei tarvinnut muuta kuin valkata kohde, pakata rinkat, hypätä autoon, ostaa eväät, ja naputella osoite navigaattoriin. Selasimme toissavuonna syntymäpäivälahjaksi saamaani Retkeilijän Kansallispuistot -kirjaa, ja sen perusteella päätimme lähteä yöksi Helvettiin. Blogin lisäksi kuvia löytyy täältä.

Ihan noin extempore lähtö ei sentään oikeasti ollut. Olimme jo muutama viikko sitten lainanneet telttaa ja makuupussia hyvän tilaisuuden ja sopivien säiden varalta niin, että päästäisiin vielä ennen talvea yöretkelle. Nyt sattui hyvä lauantai, joten käytettiin se hyödyksi, ja käännettiin auton nokka kohti Helvetinjärven kansallispuistoa!

Retkeily on kyllä tosi mukava harrastus! Tämänkertaisella reissulla taitoimme vain reilut viisi kilometriä suuntaansa, ja yövyimme ja söimme iltaruuat ja aamupalan metsässä. Yön sateista huolimatta pysyimme kuivana, ja lämpöasteitakin oli yöllä tuplasti enemmän kuin edellisellä telttayöllä heinäkuussa! Se on muuten myös jännä ilmiö, miten metsässä ollessa ei haittaa, vaikkei heti saisi sateen ropinan vuoksi unta, tai tulisi jotain muuta pientä hankaluutta eteen. Sitä vaan ajattelee, että mikäs kiire tässä, ja nauttii siitä mitä on.

Lapinreissun jälkeen retkeilyvarustuksemme on vähän kehittynyt, ja nyt enää toinen rinkka, teltta ja toinen makuupussi olivat lainatavaraa. Kevyeen, pieneen tilaan menevään, mutta vettäpitävään telttaan täytyy kyllä investoida seuraavaksi. Vaikka iso neljän hengen teltta olikin nyt ihan kiva, kun rinkat mahtuivat sisälle (toisessa rinkassa ei ole sadesuojaa), ei sitä voi kyllä kuskata pidemmälle reissulle mukaan. Se nimittäin vei käytännössä yhden rinkan verran tilaa! Nyt yhden yön varusteet ja ruokatavarat oli helppo mahduttaa toiseen rinkkaan, mutta pidemmällä reissulla tuo ei tule onnistumaan.


Jätimme auton Kankimäen parkkipaikalle, josta talsimme tutkimaan Helvetinkolun, ja jatkoimme siitä matkaa Isoruokejärven telttapaikalle. Jäimme sinne yöksi, emmekä jatkaneet Haukanhiedalle, sillä ilta alkoi jo hämärtyä. Helvetinkolu oli aika huikea nähtävyys! Kävimme kulkemassa jonkin matkaa sitä pitkin, mutta ihan Helvetinjärven rantaan asti ei menty, kun olisi mennyt vähän turhan taiteiluksi liukkaassa kivikossa.

Jos joku ihmettelee kuvista mielenkiintoista asuvalintaani (siis muutakin, kuin violetin, kirkkaanpunaisen, viininpunaisen ja beigen yhdistelmää), niin päätin itsekseni reilu kukausi sitten jälleen yksien farkkujen reikiintyessä, että en enää osta housuja ellei ole pakko, vaan siirryn hameisiin ja mekkoihin aina, kun se vain on mahdollista.

Hame näyttää paljon kivemmalta, on mukavampi päällä, ja nätisti istuvia hamosia on paljon helpompi löytää kuin istuvia housuja.  Koko ajatus ylipäänsä tuli mieleeni, kun tajusin, etten ole varmaan ikinä nähnyt Mummiani housut jalassa. Aina mekko tai hame päällä, myös navettahommissa! Elävä esimerkki siitä, että kyllä hameessa pärjää! Toki nuotiolla istuessani vedin repusta paksut housut ja kerraston päälle illan viiletessä, mutta patikointiin hame oli oikein mukava ja rento asu, kun muutenkin meinasi tulla hiki. Värivalinnat johtuivat puhtaasti siitä, että kaapista löytyvät parhaat metsässäkulkemisvarusteet olivat tuon värisiä, ja asu koottiin käytännöllisyyden eikä värien mukaan..


Ehdimme saada teltan sopivasti pystyyn juuri ennen auringon laskua. Emme olleet ainoat leiriytyjät, vaan samalla rannalla oli meidän lisäksemme kolme muuta telttaa, kuusi muutakin leiriytyjää. Istuimme sulassa sovussa nuotion ympärillä omia eväitämme keitellen, ja jaoimme kokemuksia. Totesimme näiden keskustelujen perusteella, että viimeistään seuraavaa pitkää reissua varten tarvitsemme kyllä trangiaamme kaasupullon, ettei tarvitse polttoaineiden kanssa läträtä. Erämaatunnelmalle sopivasti puhelimilla oli kovin kehno kenttä leiripaikassa, joten tuli maltettua olla hetki ilman sitäkin.


Lisäksi satuin kuuntelemaan sivukorvalla keskustelun ruisleipäjuuresta, ja heräsi innostus kokeilla tehdä ihan oma taikinajuuri. Vanhaa perinteistä juurta ei meillä taida saatavilla olla, mutta olisi hienoa aloittaa perinne, ja katsoa kuinka pitkään juurta saa säilöttyä. Puista tiinua minulla ei tietysti ole, mutta se ei liene välttämätön.

Heti kotiin palattuani aloinkin selvittelemään, miten leipäjuuri tehdään, leivotaan ja säilötään. Juuria on toki monenlaisia, mutta oman huomioni kiinnitti olutjuuri, jossa käytetään ruisjauhoa ja olutta. Miehet juuri korkkasivat uudesta itsetehdystä oluterästä ensimmäisen pullon, ja heräsi ajatus, että miten hienoa olisikaan, jos meidän perheen leipäjuuri olisi lähtöisin myös kotitekoisesta oluesta. Leipäjuuren käsittely ei ilmeisesti ole ihan yksinkertaisimmasta päästä, mutta eipä kokeilemalla häviä muuta kuin ruisjauhoja ja vähän vettä ja olutta. Ainakin juurenvalmistustarkoitukseen meidän 26 lämpöasteessa kylpevä asunto olisi juuri passeli!


Nuotioontuijottelun, nuotiokeskustelujen ja juuri-insipiroitumisen lisäksi parasta reissussa oli aamuyön pilvetön taivas ja kunnollinen pimeys. Kaupungissa tällaisen pimeyden ääreen ei yksinkertaisesti pääse, joten oli hieno jäädä hetkeksi katselemaan vedenpinnasta heijastuvia tähtiä.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti